Hesa in da house

http://www.mtvpushhelsinki.com/fi/

Joukko päättäjiä samassa huoneessa.

MONIOSAAJA:
(Tulee) Moi. Mulla on idea ja se maksaa 850 000 euroa.

PÄÄTTÄJÄ 1:
(Innostuu) Kerro lisää.

MONIOSAAJA:
Viedään Suomi ja varsinkin Helsinki maailmankartalle nuorisoa puhuttelevalla tavalla. Nuorisohan on tulevaisuus, niinku Pikku G laulussaankin toteaa.

PÄÄTTÄJÄ 2:
Se on hyvä biisi.

MONIOSAAJA:
No, mä oon nyt kekannu, millä nää kaikki maailman interreilaajat saadaan kiinni ja innostumaan Helsingistä.

PÄÄTTÄJÄT:
(Yhteen ääneen) No?

MONIOSAAJA:
Emtiiviin avulla.

PÄÄTTÄJÄ 1:
Mä tiedän sen! Sieltä tulee musavideoita. Niinku Wham.

PÄÄTTÄJÄ 2:
Hetkinen! Mäkin tiedän sen. Mä oon itekin nauhottanu sieltä Gunnareiden ja Queenin musavideot.

PÄÄTTÄJÄ 3:
(Viheltää pari tahtia "Wake me up before you gogo"-biisistä)

PÄÄTTÄJÄ 1:
Tehtäiskö me joku Hesa is cool-tyyppinen matkailuvideo sinne sitten?

MONIOSAAJA:
Ei, me ollaan vielä enemmän ajassa kiinni. Me pidetään konsertteja pitkin kaupunkia, videokuvataan ne, esitetään Emtiiviillä ja kaikki maailman nuoret näkee ne.

PÄÄTTÄJÄ 1:
Me tarvitaan joku todella kova artisti.

MONIOSAAJA:
Miltä eiralainen räppäri kuullostaa?

PÄÄTTÄJÄ 1:
Todella kovalta.

PÄÄTTÄJÄ 3:
(Viheltää räppiä)

MONIOSAAJA:
Tässä on mun tilinumero. 

PÄÄTTÄJÄ 1:
Kiitti.

MONIOSAAJA:
Mä laitan vielä niitten häppeningien päivämäärät niin voitte kutsua kavereitanne tekstareilla paikalle. Se on tärkeetä että saadaan monikymmenpäinen yleisö paikalle. Näyttää paremmalta telkkarissa.

PÄÄTTÄJÄ 2:
Paljon Leningrad Cowboys maksais?

MONIOSAAJA:
Tehdään nyt vaan niin ku mä olen suunnitellu.

PÄÄTTÄJÄ 1:
Näin tehdään.

Matkustajan vastuu

Lentokenttä. Check in-tiski.
Äiti, isä ja viisi lasta lasta tulee tiskille.

Isä:
(Ojentaen lippuja ja passeja) Päivää.

Virkailija:
Päivää. (Tutkii lippuja)

Isä:
Voiko saada paikat sillai ettei olis siiven kohdalla? Lapsista olis kiva nähdä ikkunasta maisemat kun noustaan ja pilvet ja semmoset. 

Virkailija:
Ei teillä mitään paikkoja ole.

Isä:
Miten niin?

Äiti:
Mitä ei ole?

Isoin lapsi:
(Alkaa itkeä)

Virkailija:
Teillä on meno-paluuliput Viasthatulaan.

Isä:
Niin on.

Virkailija:
Sellaista maata ei ole olemassakaan.

Isä:
Miten niin ei oo?

Äiti:
Pakkohan sen on olla kun sinne myydään lomamatkojakin!

Virkailija:
No minä en nyt kuulkaa voi teille valtioksi muuttua. Seuraava!

Muutkin lapset:
(Alkavat itkeä äänekkäästi)

Isä:
Ei tää nyt näin voi mennä...

Virkailija:
Näin tämä menee. Seuraava!

Seuraava:
Päivää.

Virkailija:
Päivää. Oliko matkatavaraa?

Äiti:
Miten teidän lentoyhtiön matkoja voidaan myydä johonkin maahan, mitä ei ole olemassa?

Seuraava:
Eiks tää mee käsimatkatavarana (näyttää laukkua).

Virkailija:
No se katsotaan että kyllä lomalle lähtijän pitää itse selvittää,onko sellaista paikkaa olemassa, mihin ostaa matkan.(Seuraavalle:)Jos mä saan pyytää niin punnitaan se tässä.

Seuraava:
Tottakai. (Nostaa laukun punnitukseen)

Isä:
Ei tää nyt hei todellakaan näin mene! Me ollaan maksettu tää reissu!

Lapset:
(Huutoitkua)

Virkailija:
Mun täytyy pyytää teitä poistumaan. (Seuraavalle:) Täs on kyllä kilo liikaa mutta jos nyt tän kerran...

Äiti:
Me ollaan säästetty kolme ja puol vuotta tätä matkaa varten!

Seuraava:
Kiva kiitos. 

Virkailija:
Onko toiveita, ikkuna vai käytäväpaikka?

Seuraava:
Käytävä. Se voi olla, että tulee vaivattua lentoemäntiä parilla geeteellä.(Naurahtaa)

Virkailija:
(Naurahtaa)

Isä:

Täs on nyt meidän vuoro!

Virkailija:

Mä oon pyytänyt teitä poistumaan.

Äiti:

Mä oon pyytäny selvittämään...

Vartijat:

(Tulevat tarttuen perheeseen) No niin, lähdetääs nätisti.

Isä:

Irti saatana!

Äiti:

Natsit!

Lapset:

(Hysteeristä itkua)

Vartijat raahaavat perheen pois.

Samaan aikaan todellisuudessa.

Noottikriisi

Kongon suurlähetystö, Moskova.

Avustaja:
(Tulee) Älä nyt hei ota taas mitään hikiraivareit, mut se Suomen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto on sit off.

Suurlähettiläs:
Miten niin off? Onks joku vallottanu sen maan tai jotain?

Avustaja:
Kyl niillä siis on itsenäisyysbileet, mutta sä et saa kutsua.

Suurlähettiläs:
Mä en saa kutsua?

Avustaja:
Et. 

Suurlähettiläs:
Minkä helvetin takia? Mitä mä oon niille tehny? Onks mulla joku porttari Suomeen tai jotain?

Avustaja:
Sielt tuli nootti...

Suurlähettiläs:
Nootti?! Luuleeks se salolainen juristi olevansa joku Neuvostoliitto?

Avustaja:
No sielt tuli siis nootti, et kaikkii lähettiläit ei kutsuta. 

Suurlähettiläs:
Voi helvetti! Siel on sit joku sotaveteraani mul tilalla vetämässä kääretorttuu ja nitroi sekasin. Tämä muistetaan. 

Avustaja:
Täst on turha ehkä ruveta Karpolle soittelee. Tuskin ne tän mantereen kovimmat bileet ois ollu kuitenkaan. Sitäpaitsi ne on jossain Tamperetalos, ei edes siel linnassa.

Suurlähettiläs:
No mä just kelasin et ois päässy valtion piikkiin Tampereelle. Mä oon aina digannu Popedast ja samal ois voinu käydä siin kotieläintarhas ja Ilveksen yökerhos. 

Avustaja:
Ei sitä kotieläintarhaa oo enää.

Suurlähettiläs:
Ei vai?

Avustaja:
Ei. Siin on joku väsyny Koiramäki nykyään.

Suurlähettiläs:
Aijaa... Hei, kai sen hotellin saa peruttuu. Se on jo maksettu. 

Avustaja:
Mä soitan.(Menee)

Suurlähettiläs:
Soita samal sille Suomen presidentille ja pyydä piruuttaan arvaamaan, onks sille tulos kutsuu Kongon itsenäisyyspäivän vastaanotolle!

Avustaja:
Enkä soita.

Suurlähettiläs:
Älä soita sit!


Samaan aikaan tosielämässä

Nuo mainiot miehet tärkeissä viroissaan

(Ollaan virastossa)

Virkamies 1:

Sain just ahaa-elämyksen että me voidaan saada kenkää siinä kun yksityisen sektorin jengikin.

       Virkamies 2:

  Höpö höpö.

Virkamies 1:

  Eiku voidaan. On julkiselki puolel yyteit.

Virkamies 2:

  Ne o hoitsuil ja opettajil.

Virkamies 1:

  Voi olla pian meilläkin.

Virkamies 2:

  No sit näytetään et me painetaan ihan simona duunii niin meit ei
  VOI pistää pihalle.

Virkamies 1:

  Jees. Nyt käydään mikroskoopilla pykälät läpi ja kielletään kaikki  minkä vaan voi lain mukaan kieltää.

Virkamies 2:

  Yhes kaupas myydään pastoroimattomast maidost leivottui pullii samas tilas kananmunien kans. Mäpäs käyn estääs sen, koska voin.

Virkamies 1:

  Mä lähen Hietalahden halliin estämään, ettei jengi vedä burgerii ja  katkarapui samas pöydäs, koska se vois jotenkin mystisesti johtaa siihen, et alaikäset dokais siel 15 egen valkkarilasei.

Virkamies 1:

  Sit tuol on terasseja pitkin stadii. Tajusin just, et joku voi häikäistyy valkosest terassituolist. Mä lähen vaatii et niitten pitää olla vähemmän näkyvii.

Virkamies 2:

  Sit pitää vaatii, et niihin tulee erilliset huomiomerkit, ettei kukaan törmää niihin huonosti näkyvii tuoleihin.

Virkamies 1:

  Näin ku edetään, me ollaan korvaafuckinmattomii.

Virkamies 2:

  Jeah.

(Menevät)