Äiti, isä ja viisi lasta lasta tulee tiskille.
Isä:
(Ojentaen lippuja ja passeja) Päivää.
Virkailija:
Päivää. (Tutkii lippuja)
Isä:
Voiko saada paikat sillai ettei olis siiven kohdalla? Lapsista olis kiva nähdä ikkunasta maisemat kun noustaan ja pilvet ja semmoset.
Virkailija:
Ei teillä mitään paikkoja ole.
Isä:
Miten niin?
Äiti:
Mitä ei ole?
Isoin lapsi:
(Alkaa itkeä)
Virkailija:
Teillä on meno-paluuliput Viasthatulaan.
Isä:
Niin on.
Virkailija:
Sellaista maata ei ole olemassakaan.
Isä:
Miten niin ei oo?
Äiti:
Pakkohan sen on olla kun sinne myydään lomamatkojakin!
Virkailija:
No minä en nyt kuulkaa voi teille valtioksi muuttua. Seuraava!
Muutkin lapset:
(Alkavat itkeä äänekkäästi)
Isä:
Ei tää nyt näin voi mennä...
Virkailija:
Näin tämä menee. Seuraava!
Seuraava:
Päivää.
Virkailija:
Päivää. Oliko matkatavaraa?
Äiti:
Miten teidän lentoyhtiön matkoja voidaan myydä johonkin maahan, mitä ei ole olemassa?
Seuraava:
Eiks tää mee käsimatkatavarana (näyttää laukkua).
Virkailija:
No se katsotaan että kyllä lomalle lähtijän pitää itse selvittää,onko sellaista paikkaa olemassa, mihin ostaa matkan.(Seuraavalle:)Jos mä saan pyytää niin punnitaan se tässä.
Seuraava:
Tottakai. (Nostaa laukun punnitukseen)
Isä:
Ei tää nyt hei todellakaan näin mene! Me ollaan maksettu tää reissu!
Lapset:
(Huutoitkua)
Virkailija:
Mun täytyy pyytää teitä poistumaan. (Seuraavalle:) Täs on kyllä kilo liikaa mutta jos nyt tän kerran...
Äiti:
Me ollaan säästetty kolme ja puol vuotta tätä matkaa varten!
Seuraava:
Kiva kiitos.
Virkailija:
Onko toiveita, ikkuna vai käytäväpaikka?
Seuraava:
Käytävä. Se voi olla, että tulee vaivattua lentoemäntiä parilla geeteellä.(Naurahtaa)
Virkailija:
(Naurahtaa)
Isä:
Täs on nyt meidän vuoro!
Virkailija:
Mä oon pyytänyt teitä poistumaan.
Äiti:
Mä oon pyytäny selvittämään...
Vartijat:
(Tulevat tarttuen perheeseen) No niin, lähdetääs nätisti.
Isä:
Irti saatana!
Äiti:
Natsit!
Lapset:
(Hysteeristä itkua)
Vartijat raahaavat perheen pois.
Samaan aikaan todellisuudessa.
